日本からのご挨拶！(Terkkuja Japanista!)

Konnichiwa!

こんにちはすべて！

Tänne Japaniin saavuttiin viime vuoden puolella. Tarkalleen ottaen 29. päevä laskeuduimme noin klo 10 Tokyoon. Väsytti kyllä ihan sikana tuon lennon jälkeen, koska ei oikein tullut nukuttua sen yhdeksän tuntia kestävän lennon aikana. Japanissa kello on seitsemän tuntia edellä Suomen aikaa, joten koko päivä oli sitten vielä kestettävänä. Päätimme lähteä syömään jonnekin lähialueelle, joten hyppäsimme metroon. Päästyämme maan alta katsomaan näkymiä, olivat ne mahtavat! Aurinko paistoi, uudet tuoksut tulvivat vastaan ja kaikki olivat innosta halkeamaisillaan. :) Kävelimme etsien ruokapaikkaa ja löysimmekin yhden kivan oloisen. Koko porukkamme 15 (henk) täyttivätkin koko ravintolan. Pääsimme maistamaan okonomiyakia, ja maukasta olikin! Siitä sitten lentokentälle odottelemaan Osakaan lähtevää lentoa.

Illalla saavuimme Osakaan ja suunnistimme itsemme majapaikkaamme, joka oli tällä kertaa paikallinen seurakunta. Yön yli nukuttuamme, autoimme aamulla kirjeitten laittelussa ja sitten lähdimme seuraavaa majapaikkaamme kohti - Mikazukin rukousvuorta. Suurin osa meistä pääsi autokyydillä, loput julkisilla. Aika vinkeätä oli puikkelehtia Osakassa, rakennuksia vieri vieressä ja teitä ainakin kolmessa eri tasossa. Lisäksi vasemmanpuoleinen liikenne muitten lisäksi hämmästytti.

Täällä rukousvuorella olemme tehneet erilaisia käytännöntehtäviä. On sahattu polttopuita, lakattu, siistitty paikkoja, täytetty vesikanistereita yms. Sit ollaan parina päivänä käyty evankelioimassa lähellä olevassa kaupungissa. Melkoiset juhlat Himejissä olikin ensimmäisenä päivänä tätä vuotta. Monia erilaisia kojuja, joissa myytiin ties vaikka mitä! (Kiva maistella kaikkea uutta ja yllättyä miten erilaisia makuja ruuat pitävät sisällään). Shinto temppeliin oli aikamoinen jono tuolloin ja kaikki jonottivat, että pääsisivät heiluttamaan jotain narua, mielenkiintoista...

 Täytyy mainita et riisi täällä on hyvää ja muutenkin kaikki kevätkääryleet, nyytit ja muut ruuat, joita syödään puikoilla. Ja mä todellakin tykkään syödä puikoilla! Mikazuki on vain pieni kylä, mutta on ollut mahtavaa päästä käymään vähän landellakin. Näkemään millaista täällä on, että saa kokonaiskuvaa rakennettua Japanista.

Visuaalisuus, kohteliaat ihmiset, pellot, mahtavat vuoret, hyvä ruoka, kaunis luonto, juoma-automaatit (joista saa sekä kylmiä että kuumia juotavia), erikoiset vessat sun muut ovat jääneet mieleen. Katsellaan mitä kaikkea siistiä sitä eteen vielä tulee.

Se on matanee! (Nähdään)

_Joonasan_

Ready to go!

Ensimmäinen kunnon näkymä Japanin maaperällä

Okonomiyakia

Katukokkailijat

Normipäivä

Prayer Mountain

Automaatti keskellä ei mitään...

Vallan ihastuttava keittiömme!

Vau, mitä rakennuksia

Eero ja japanilainen :D

Prayer Mountain iltaa

Mikazuki Station

Vi ses Finland! Japani ja Filippiinit odottaa :)

Heipsan deipsan!

Joululoma ohi on. Aika meni kyllä nukkuessa ja syödessä, valmistautuessa reissuun henkisesti ja fyysisesti. Viikon loman on nyt vaan pakko riittää seuraavan reilun kahden kuukauden intensiiviseen menoon Japanissa & Filippiineillä.

Jänskättää kyl ja miettii et onkohan sitä kaikki tavarat varmasti mukana - no passi ja rahat ainakin on joten eiköhän sieltä elossa tulla takaisinkin :) Tiedossa siis lento Tokioon, joka on siellä perillä huomenna klo 10 Japanin aikaa. Venaillaan sit siel ja odotellaan lentoa kohti Osakaa, joka lähtee illemmasta. Eikait tässä muuta ku innolla odotan ja matkustaminen varmasti tulee avartamaa - jälleen kerran.

Katellaa millon sitä seuraavan kerran pääsee bloggailemaan

Pikapostauksin
JoOnA

Vieläkö elossa?

Hellurei ihmiset! Viime kirjoituksen aikaan oltiin Venäjällä aktiossa, sekä opetusta saamassa. Nyt kuitenkin Suomessa (päästiin siis turvallisesti takaisin, ollaan ELOSSA) :)

Venäjällä meininki on kyllä ihan toista kun Suomessa.
Päällimmäisenä jäi mieleen asiat kuten se et vessapaperit heitettiin roskakoriin, ei vessanpönttöön. Vesi haisi aikalailla mädäntyneelle kananmunalle ja suurin osa rakennuksista oli synkän harmaita...
Ihmiset on siel kyllä ihan hullun vieraanvaraisia ja karkit & suklaat on ihanan halapoja ;)
Kaks viikkoa kului nopeasti ja monessa paikassa kerettiin käydä. Kilometrejä kertyi pakettiautojemme mittareihin runsaasti! On se kyllä aina mahtavaa palata takaisin rakkaaseen Suomen maahan ja huomata kui hyvin asiat täällä on, hyvinvointivaltio ku ollaan.

Tää viikko ollaan kuultu opetusta aiheesta kutsu ja ensi viikolla päästään käsittelemään aihetta "Kingdom of sexuality" - varmasti mielenkiintoinen viikko tulossa.

Mitä jäi tältä viikolta mm. mieleen on et "kokemus on kova opettaja, se antaa kokeen ensin ja oppitunnin vasta sen jälkeen", mut usein me opitaan silloin parhaiten. Käytännön kautta.

Toinen hyvä muistettava asia on et

"Vahdi ajatuksiasi, ne tulevat sanoiksi.
Vahdi sanojasi, ne tulevat teoiksi.
Vahdi tekojasi, ne tulevat tavoiksi.
Vahdi tapojasi, ne tulevat luonteeksi.
Vahdi luonnettasi, siitä tulee elämänkohtalosi."
-Frank Outlaw-

ja sitten viel kolmas pointti:

"The future belongs to those who believe in the beauty of their dreams"
-Eleanor Roosevelt-

Viikolla vietettiin kans itsenäisyyspäivää ja on kyl huippua et Suomi tosiaan on itsenäinen valtio. Meilläpäin syötiin hyvin, kateltiin vähän linnanjuhlii ja seurusteltiin. Mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Ei voi sanoo muuta ku Omnom ja NOM!

Linnanjuhlien kattelua

Saatiin myös ostettua lentoliput Japaniin ja ... Kuvasta voitte kattoa et minne muualle meidän matka sit viekään. 28.12.13 - silloin mennään eikä vaan meinata. Tää on kyl mahdotonta et aika menee tällee, kuukauden sisällä ollaan jo Japanissa porukalla ja täydessä touhussa.

JAPANI odottaaaa!

Ja sitten...

Viimeinen opetusviikko lähtee huomenna käyntiin ja sitten onkin luvassa lappiaktio, jonka jälkeen joululoma jo häämöttääkin. Mmm!

Se on moido -
_ JOONA_

Лгллгдггкггб ьшеэ лггдгг? Kukkuluuruu, mita kuuluu?

Mulle tosi maukasta. Aika menee nopsaan - ehkä liiankin nopsaan. Ajattelin olla ottamatta ressiä blogista ja sittenhän siinä pääs käymään vähä näin. Eli tekstiä ei vaan oo ilmestyny. No onneksi parempi myöhään ku ei milloinkaan!

Eli totanoinjoo. Täällä oon tällä hetkellä Venäjällä. Meidän ryhmän on tarkoitus käydä huumevieroituskeskuksessa, lasten orpokodissa ja poikavankilassa. Tiukkaa settii on varmasti luvassa mut varmasti tosi antoisaa. Näkee vähän Venäjänkin puolelta et minkälaista täällä oikein on! Kuten sanonta "matkustaminen avartaa"'kertoo, aina voi nähdä ja oppia uutta eri kulttuureista (:

Mutta sitten jotain menneistä viikoista...
Opetus on ollut hyvää ja muutenkin mulle kuuluu just hyvvee. Väsymystä meinaa aina olla ilmassa, mutta kyl sen kanssa elelee, pakkohan se o.  :D

Käytiin Kouvolan ja Lahden välissä paikassa nimeltä Iitti kaks viikkoa sitten. Siel on sellanen Perheniemen evankelinen opisto, jossa myö vietettiin viikko opiskellen siellä olevien DTS koululaisten kanssa. Paljon siistiä meininkiä, mutta intensiivistä eli sillee rankahkoa. Jalkapalloa, laav fiistii (love feast), lenttistä ja hyvää opetusta armon näkökulmasta katsottuna. Mahtava maailma. Ootteks ikinä kuullu soitettavan heinäsirkan siritystä hidastettuna yhdessä normaalin sirityksen kanssa? Kuulostaa ihan hullun mahtavalle - ihan ylistykselle. Kaunista. Musiikki on kyl vaa niin mahtava asia, mikä tunne esimerkiks klassillisesta musiikista huokuu.

Aiheesta Pyhä Henki kuultiin Perheniemen jäläkeen. Opetusta siitä, miten auktoriteetti on meillekin annettu, kunhan siihen uskotaan. Kuulimme paljon mahtavia luonnollisen yliluonnollisia tarinoita, mitä kaikkea opettajamme Ashley kertoi. Siitä innostuneena lähdimme pienellä porukalla "Faith Tripille". Ideana siinä on että kuunnellaan, mitä voitais tehdä, minne pitäis mennä PH:n johdatuksessa.
          Ekalla kerralla mieleen nousi kävelysauvojen kanssa kävelevä henkilö jossain sairaalan lähellä. Sitä seurasi ajomme sairaalan pihaan parkkiin ja odottelumme hetken aikaa rukouksessa, jonka jälkeen nousimme autosta ylös ja yllätys, näimme miehen keppien kanssa... Rukoilimme  henkilön puolesta ja toivotimme hyvää jatkoa. Mies vaan kyseli että onko jossain piilokamera, huijaatteko te mua? Tää kuulostaa ihan sika oudolle varmaan monien teidän mielestä mut se on huippua. Tää mies tunti rukouksen aikana lämpöä ja sillä on kans kaveri, jonka kanssa oli jutellu näistä asioista...
          Toiseks tuli mieleen osoite ja sitten kävimme kaupassa ostamassa vähän glögiä, keksiä ja kynttilän + nätin rinsessa joulukalenterin. Ajoimme ja löysimme hyvin alueelle. After that päätimme mennä antamaan ostamamme tavarat vanhassa omakotitalossa asuville immeisille. saimme antaa tavarat vanhemmalle naispuoliselle henkilölle, joka eleli yksinään. Kui kivaa on piristää ihmisiä, ja varsinkin yksinäisiä sellaisia. :)
          Kolmas kerta. Odotettiin jotain suurta ja kappas, päädyimme luterilaiseen kirkkoon. Siellä oli just joku tilaisuus loppumassa ja sitten vaan jäätiin sinne ruksaamaan ihmisten puolesta ja juttelemaan. Jossain vaiheessa hiipi mieleen ajatus jos rukoiltais kaikki yhdessä pyörätuolissa istuvan henkilön puolesta. Siinä sit käytiin taistelua et mennäänkö vai eikö, mut lopulta päädyttiin menemään (: Tällä naisella oli MS-tauti (keskushermosto rappeutuu vähitellen) Hän ei ollut viiteen vuoteen kävelly ja käy kaks kertaa viikossa kuntoutuksessa ja ei sielläkään oo kävelly. Tauti on kuulema sellainen et siihen ei oo parannuskeinoa ja aina vaan huononee ja huononee... Rukoiltiin sit tämän naisen puolesta ja kysyttiin uskaltaisko hän yrittää kävellä. Hän epäröi, mutta kuitenkin yritti jajajajajajaaa pienellä tuella hän sai kävellä monia askelia!!! Halleluja ja aaaamen. God is good! -Always

Viime viikolla käytiinkin sit läpi asioita hengellisestä sodankäynnistä -opettajana oli Håvard from Norway. Siitä ei sit sen enempiä, hyvä viikko kaikkinensa, vaikka väsymys meinasikin saada otetta aika pahasti.

At this moment ollaan Monchegorskissa ja takana on käynti Rehab centerissä (huume-/alkoholivieroituskeskuksessa). Melkoista meininkiä siellä oli, venäjän kieltä kuuli joka puolelta. Mieleen jäi miten ystävällisiä ihmiset siellä olivat. Vedettiin siellä draamaa, kerrottiin todistusta, lauleskeltiin, saarnattiin ja pidettiin rukouspalvelua. Lisäksi leikittiin orpolasten kanssa. COOL. Ei voi muuta sanoa.

Hitusen pitkähkö postaus mut onnittelen teitä, jotka jaksoitte lukea loppuun asti :)
Kuvia tulossa myöhemmin lissää, kunhan pääsen kunnolla koneelle.

Ps. Movember menossa tai suomalaisittain myös Parraskuu ;)

REHAB Center ulkopuolelta

Hymyä riitti ensimmäisinä päivinä Venäjällä

Yöpaikkamme Monchegorskissa. 0/

Ihan nättejä rakennuksiakin näkyi välistä :)

Vedenhakureissulla

Pojjaat Murmanskissa

Vähän iltapallaa

Siihen asti
PokhaPokha ("heihei" venäjäksi. Jotenkin noin se lausutaan :D)


-Juuna kuittaa ja kiittää- 

It's time to cross borders!

On taas vierähtänyt pidempi tovi. Aika. Tuo jännä sana... Se joko matelee tai häviää tielle tietämättömille. Jälkimmäinen määritelmä on tällä hetkellä itselle paljon sopivampi. Kuukausi on hujahtanut täällä Rovaniemellä mallikkaasti ja täytyy vaan sanoa et M A H T A V A A on ollu!

Aikaisempi viikko mentiin aiheella "Identiteetti Kristuksessa" alias "Mistä mie tuun? Kuka mie oon? Minne miun matka vie? Aihe, johon jokainen varmasti päätyy omalla tiellään, kuka milloinkin. Itselle asia tuli ajankohtaisemmaksi viime vuonna jalkani murtumisen kautta. Siitä pääsemmekin siihen et aihe oli itselle melko tuttua ennestään, mut aina voi oppia uutta ;)

          Viikko meni aikalailla väsyneenä ku ensimmäiset kaks viikkoo vaan energiaa riitti, vaikka muille jakaa... Karu todellisuus on, et ihminen kaipaa kans unta välistä ja muutenkin rauhottumista, omaa aikaa hieman jne. Onneksi ihmisille on annettu järki, jota voi kans käyttää ja sen avulla vähän aikatauluttaa nukkumaanmenoa iltaisin :)

Kilipisjärvellä med Masa

HAJAAA!! Neljäs viikko pääs alkamaan ja voivoivoi kuin siistiä. Tää viikko otettiin vähän rennommin ja nautittiin luonnosta, matkustelusta, eräilystä. DTS Rovaniemi Cross Border pääs nimensä mukaiseen toimintaan.

Ohh...

Lähdettiin maanantaina aikaisin aamusta pikkuiselle tripille... Hypättiin pakettiautoon ja pariin normaaliin henkilöautoon ja meno oli let's goooo! Ensimmäisenä kohteena oli Kilpisjärvi. Hopsansaa. Matkalla pysähdyimme yhden koululaisen tuttavien luona syömässä rändömisti pannukaaaakkua ja juomassa kahveeta & teetä. Omnomnom! Niiden voimilla sitten tarmokkaat kuskimme jaksoivat ajella Kilpparille asti! 

          Jätimme autot parkkipaikalle, otimme rinkat selkään, laitoimme säädöt kohdilleen ja heitimme hymyt naamoille ja mars eikun menoks. Mukavat vaellukset kauniissa maisemissa, ahh. Poroja, tuntureita, ensilunta. Ihanaa. Me likes. Vaelsimme reilun kympin ja päädyimme kuohkimajärvelle. Ihan kolmen maan rajan viekkuun. Vietimme pari yötä luonnossa, syöden mm. loimulohta, vaahtokarkkeja nuotiolla ruskistettuna yms. Nams. Eräjormailua sen olla pitää! :D Kui siistiä on vaan nähdä koskematonta luontoa - Niin kaunista!

"Pilvimuurista valo välähtää"

"Every teardrop is a waterfall"

Loimulohi sentään!

  

Voittajafiilis after vaellukset 

"Charlien enkelit" -pose

Parin yön jälkeen palasimme autoillemme ja oli aika lähteä kohti...

...NORJAAAAAAAA

Heti rajan ylitettyämme maisemat vaihtuivat aivan toisenlaisiin - MITÄH? Sitäpä juuri. Tuli jylhempiä ja lumihuippuisempia vuoria. Lisäksi ruska oli vielä paremmin tallella kuin Suomen puolella. You need to see that difference by yourself! Ajelimme Norjassa paikkaan nimeltä Borgen. Siellä on yksi YWAM:n keskuksista. Hieno sellainen. Keskus sijoittuu vuorten väliin ja huhhei. Se fiilis kun nousi autosta ja näki sen paikan...

          Seuraavana päivänä ajelimme ihan rannikolle, paikkaa nimeltä Sommarøy ja kiipesimme pienehkön vuoren päälle. Satoi vettä, joten rinteet olivat liukkaat ja meinasin olla pahemmin maassa parikin kertaa, mutta vielä tässä miehessä henki pihisee! ;)

@ Sommarøy

Norjalaisten ihme tyyli syömisessä ei oo mun lemppari mut kyllä sitäkin jonkun aikaa kestäis :D Niil oli tapana syödä aamupalaks leipää ja sen päällä kaikkia mahdollisia levitteitä ja sit tehdä viel lounaaksi leipiä aamupalapöydästä... Ainut isompi ruoka olikin sit päivällinen. Huhhei? Mitenköhän ne oikein jaksaa... 

          Täytyy kans mainita et Norja on ihan SIKAKALLIS maa. Ei siellä kauan suomalaisen opiskelijan tukien avulla eletä. Kuitenkin toivotan suurella ilolla tervetulleeksi & korkatuksi Norjan mun "missä maissa olen käynyt" -Listaan.

          Perjantaina oli aika lähteä takaisin kohti Rovaniemeä, basea ja kotia. Matkustus. Kui siitäkin voi vaan nauttia. Olin itse kaikki matkat pakussa ja meininki siel on vaan niin COOOOL. Rentoa. Nukkumista, juttelua, jukeboxeilua ymsyms. Loistava kokoonpano niin mitä muuta voi odottaakaa?

Viikonloppu. Oli aika levätä. Toisinsanoen kooma, lahnailua, nukkumista, syömistä. Aika perusmeininkiä. 

Paitsi tietysti...

TSÄDÄÄÄM <6.10> Tuli tälle immeiselle 20 vuotta täyteen ja samalla laskelmieni mukaan 20 maata korkattuna siihen mennessä. Sinne menivät ne "teinivuodet". Pitäisköhän sitä alkaa käyttäytymään aikuismaisemmin? -Toisaalta joo mut nääääh! Sanotaanhan sitä Biblessäkin et "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Joten tää mies tuskin koskaan tulee kasvamaan täysin aikuiseksi ;) We'll see! Haluun vaan kiittää kaikkia, ketkä mua on mua on muistanu. Feeling so blessed. :) 

Mulla oli aivan mahtava syntymäpäivä! Sain aamupalan vuoteeseen ja sit pääsin miehuustestiin jajajaja elämä on vaan niin hyvää. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. "Nauti nuoruudestasi" -> Ja minähän nautin.

Onko siistimpää aamupalaa? -Don't think so.

ROGER THAT!

Good night peeps. Rakastakaa toinen toisianne, because somebody has loved us first. (; < 3

~JOU-BRO~

Uusi paikka, uudet kujeet and everything else @ Rovaniemi

Huhhei! Viime kerrasta onkin kerännyt vierähtää jo tovi. Aika menee nopsaan, kun on hyvä olla (: noin puolitoista viikkoa on kulunut ja on tapahtunut vaikka mitä!

Saavuttuani uuteen kotiini alias baseen, mua jännitti hieman, mutta kuitenkin juuri sopivasti. Huone löytyi yläkerrasta ja jaan sen yhdessä kahden huipun kaverin kanssa. Tilaa on ruhtinaallisesti verrattuna inttiin, mikä on vaan maukasta! Porukka täällä on nuorehkoa ja heti alusta lähtien tuntui vaan luonnolliselta jutella kaikille :] Lisäksi porukka on urheilullista joten lenkkiseurasta ei tule olemaan puutetta - ja sehän passoo!  Sukupuolijakauma on 'hieman' naisvoittoinen eli täällä on 9 naispuolista opetuslasta, mutta onneksi tilannetta on tasapainottamassa maskuliinisuuden huipentumien kolmikko! :D

Siinä se sit on. Base :)

Elämä täällä on ihan huippua. Eletään tyyliin 'kuplassa', tietämättä sen suurempia mitä muualla tapahtuu. Kaikki tulee hyvin toimeen keskenään, jesjes. Vois ajatella et meil on sellaset 'vanhemmat', jotka oikeasti on meidän staffeja (joita on nelejä) ja me 12 opetuslasta saadaan olla tän perheen 'lapsosia' :)

Viikonlopun tutustelun, sääntöihin perehdyttämisen ja ensihuuman jälkeen oli aika aloittaa uusi viikko opiskelun parissa. Jännää. Ei oo tullu opiskeltua sitten intin! Viikon aiheena oli "Jumalan äänen kuuleminen", opettajana Pirjo Puurunen. Oli puhtaan tuntuista tiitsingiä ja mahtava persoona tuo Pirjo (: Joka viikko vaihtuu aihe ja opettajia tulee sieltä sun täältä. Täks viikoks saatiin vierailemaan opettaja Norjasta :) - Aiheena Jumalan isän sydän. Alku vaikuttaa ihan loistavaaaalta!!! 

Arkipäivät alkavat jo klo 7 aamupalalla ja sit on sellanen H-hetki aikaa rauhottua. Päivä jatkuu parilla luennolla ja ruuilla ja sit onkin jo vapaa-ajan aika. Homma tääl toimii siten et kaikki tekee jotain. Siivousta, ruoanlaittoa, yms.

Tälläistä systeemiä vaan on aina toivonu. Voit saada siitä pienen käsityksen kun ajattelet kaikki sun parhaat ystävät ja sit...  Joko sait funtsanttua ne ystävät? Hyvä! Sit ajattele sun lempiainetta tai asiaa mitä tykkäisit opiskella... Got that too? Great! Sit mieti ne ystävät samaan isoon, kivaan, mahtavaan omakotitaloon sun kanssas ja sit sitä sun lempiainetta saisit opiskella niin paljon ku sielu sietää! Mahtavaa - eikö!?

Meidän ihan mahti ryhmä :)

Keskiviikkona oli aika lähteä tutustumaan paremmin Rovaniemen keskustaan, joten aamulla saimme ryhmittäin 3 kirjekuorta ja kaikkea muuta pientä tavaraa mm. vessapaperia. Meidät tiputettiin keskustaan ja kirjekuorien avaaminen sai alkaa... Kirjekuorien sisältä löytyi tehtävälappuja, joiden mukaan sit piti toimia. (Seuraavan kuoren sai avata vasta si ku edellisen tehtävät oli suoritettu :) That was so coooool! Piti mm. ostaa 10 snt:llä niin monta irtokarkkia ku sai ja ottaa sit todistuskuva kuitista : D
          Kaupunkikierroksen jälkeen lähdettiin laavulle syömään makkaraa, salaattia ja lettuja!!! Plussana oli tietysti viel ihanat maisemat. Vielä senkin jälkeen oli jotain tiedossa! Käytiin moikkaamassa pukkelia Napapiirillä ja sehän viäns vähän japanii - (varamana oli joku kuuloke korvassa) TAI sit se oli ihan oikea pukki! (Pyydettiin sitä opettamaan meille jotain japaniksi koska aikasemmin selvis et ME MENNÄÄN JAPANIIN AKTIOON NOIN 3 KUUKAUDEKSI) JaU! ;)

Oli ihan jees näkymä laavulta :>

Loppuviikko vaan katos jonnekin :O Esimerkiks läksyjen tekemiseen, sisältäen päiväkirjan, oman elämäntarinan kertomisen, kirjeen kirjottamisen jne.. Vauhtia piisaa, mutta untakin tarttee, joten tältä erältä se on morooo!

Kaukohaleja, Hymyjä & Siukkuja

-Jonah the whale- 

Sayonara Kuopio - Say hi to Rovaniemi!

On aika kääntää uusi sivu elämästäni, kohti seikkailuja, tuntureita ja sen yli!

Hei sinä, joka luet paraikaa tätä. Haluan sanoa et just sä oot tärkeä, huippu, siisti, kaikkea. Olet arvokas!

Päätin aloittaa kirjoittamaan blogia seuraavasta aiheesta - DTS:stä, jossa tuun viettämään seuraavat 7kk elämästäni jos mitään isompia haavereita ei satu :) DTS - Mikä ihme se sellanen oikein on? Joona minne sulla on matka? DTS = Disciple Training School eli opetuslapseuskoulu on kyseessä. Itseasiassa kyseinen koulu alkaa tänään. 6.9.2013 - Parasta aikaa istun autossa ja kirjoittelen tätä tekstiä. Kyseinen koulu on YWAM:n eli (Youth With A Mission) järjestämä kurssi, joka koostuu ensin n. 3-4kk kestävästä opiskelusessiosta, ja jonka toisena osana on n. 3kk kestävä aktiomatka jonnekin päin maailmaa. (Näillä näkymin Japaniin :') Lisätietoa tuolta nuin -> Rovaniemi DTS

Päädyin hakemaan kyseiselle kurssille parin mutkan kautta. Koko prosessi sai alkunsa mun jalan murtumisesta armeijassa, jota ilman tuskin olisin just tässä. Vaikka sitä en silloin tajunnu ni se muutti mun elämää ihan totaalisesti toiseen suuntaan, parempaan suuntaan. Nyt vuoden aikana oon saanu kasvaa tositositoooosi paljon ja vaan huomata miten Jumala pitää huolen omistaan :) Palaset elämässä on ruvennu loksahtelemaan paikoilleen ja katotaan mitä siistiä mun kohdalle on varattuna.

Tavaraa tuli matkaan aika paljon, mut tarviihan se ihminen jotain päälle pantavaakin. Isompi rinkka, pienempi rinkka ja ikean kassi + pari muuta pientä laukkua. 7kk suurinpiirtein pitäis noitten kamojen kanssa pärjätä. Toivottavasti en unohtanu mitään oleellista :'D

Fiilikset on tosi hyvät, jännittää hieman ja toisaalta on myös haikea olo. Tuttu ja turvallinen Kuopio, jossa oon asunu viimeset n. 16 vuotta jää taakse ja sen mukana ystävät, maisemat, oma sänky... Kaikki. Mut tää on sitä seikkailua. Kohti tuntematonta, uutta. JAU!

Tältä erää se on moido - Virallinen ensimmäinen blogipostaus tehty. VOITTAJAFIILIS 0/

~Siukkuja & Bittihaleja~