Where God guides, He provides.: Лгллгдггкггб ьшеэ лггдгг? Kukkuluuruu, mita kuuluu?

Mulle tosi maukasta. Aika menee nopsaan - ehkä liiankin nopsaan. Ajattelin olla ottamatta ressiä blogista ja sittenhän siinä pääs käymään vähä näin. Eli tekstiä ei vaan oo ilmestyny. No onneksi parempi myöhään ku ei milloinkaan!

Eli totanoinjoo. Täällä oon tällä hetkellä Venäjällä. Meidän ryhmän on tarkoitus käydä huumevieroituskeskuksessa, lasten orpokodissa ja poikavankilassa. Tiukkaa settii on varmasti luvassa mut varmasti tosi antoisaa. Näkee vähän Venäjänkin puolelta et minkälaista täällä oikein on! Kuten sanonta "matkustaminen avartaa"'kertoo, aina voi nähdä ja oppia uutta eri kulttuureista (:

Mutta sitten jotain menneistä viikoista...
Opetus on ollut hyvää ja muutenkin mulle kuuluu just hyvvee. Väsymystä meinaa aina olla ilmassa, mutta kyl sen kanssa elelee, pakkohan se o. :D

Käytiin Kouvolan ja Lahden välissä paikassa nimeltä Iitti kaks viikkoa sitten. Siel on sellanen Perheniemen evankelinen opisto, jossa myö vietettiin viikko opiskellen siellä olevien DTS koululaisten kanssa. Paljon siistiä meininkiä, mutta intensiivistä eli sillee rankahkoa. Jalkapalloa, laav fiistii (love feast), lenttistä ja hyvää opetusta armon näkökulmasta katsottuna. Mahtava maailma. Ootteks ikinä kuullu soitettavan heinäsirkan siritystä hidastettuna yhdessä normaalin sirityksen kanssa? Kuulostaa ihan hullun mahtavalle - ihan ylistykselle. Kaunista. Musiikki on kyl vaa niin mahtava asia, mikä tunne esimerkiks klassillisesta musiikista huokuu.

Aiheesta Pyhä Henki kuultiin Perheniemen jäläkeen. Opetusta siitä, miten auktoriteetti on meillekin annettu, kunhan siihen uskotaan. Kuulimme paljon mahtavia luonnollisen yliluonnollisia tarinoita, mitä kaikkea opettajamme Ashley kertoi. Siitä innostuneena lähdimme pienellä porukalla "Faith Tripille". Ideana siinä on että kuunnellaan, mitä voitais tehdä, minne pitäis mennä PH:n johdatuksessa.
Ekalla kerralla mieleen nousi kävelysauvojen kanssa kävelevä henkilö jossain sairaalan lähellä. Sitä seurasi ajomme sairaalan pihaan parkkiin ja odottelumme hetken aikaa rukouksessa, jonka jälkeen nousimme autosta ylös ja yllätys, näimme miehen keppien kanssa... Rukoilimme henkilön puolesta ja toivotimme hyvää jatkoa. Mies vaan kyseli että onko jossain piilokamera, huijaatteko te mua? Tää kuulostaa ihan sika oudolle varmaan monien teidän mielestä mut se on huippua. Tää mies tunti rukouksen aikana lämpöä ja sillä on kans kaveri, jonka kanssa oli jutellu näistä asioista...
Toiseks tuli mieleen osoite ja sitten kävimme kaupassa ostamassa vähän glögiä, keksiä ja kynttilän + nätin rinsessa joulukalenterin. Ajoimme ja löysimme hyvin alueelle. After that päätimme mennä antamaan ostamamme tavarat vanhassa omakotitalossa asuville immeisille. saimme antaa tavarat vanhemmalle naispuoliselle henkilölle, joka eleli yksinään. Kui kivaa on piristää ihmisiä, ja varsinkin yksinäisiä sellaisia. :)
Kolmas kerta. Odotettiin jotain suurta ja kappas, päädyimme luterilaiseen kirkkoon. Siellä oli just joku tilaisuus loppumassa ja sitten vaan jäätiin sinne ruksaamaan ihmisten puolesta ja juttelemaan. Jossain vaiheessa hiipi mieleen ajatus jos rukoiltais kaikki yhdessä pyörätuolissa istuvan henkilön puolesta. Siinä sit käytiin taistelua et mennäänkö vai eikö, mut lopulta päädyttiin menemään (: Tällä naisella oli MS-tauti (keskushermosto rappeutuu vähitellen) Hän ei ollut viiteen vuoteen kävelly ja käy kaks kertaa viikossa kuntoutuksessa ja ei sielläkään oo kävelly. Tauti on kuulema sellainen et siihen ei oo parannuskeinoa ja aina vaan huononee ja huononee... Rukoiltiin sit tämän naisen puolesta ja kysyttiin uskaltaisko hän yrittää kävellä. Hän epäröi, mutta kuitenkin yritti jajajajajajaaa pienellä tuella hän sai kävellä monia askelia!!! Halleluja ja aaaamen. God is good! -Always

Viime viikolla käytiinkin sit läpi asioita hengellisestä sodankäynnistä -opettajana oli Håvard from Norway. Siitä ei sit sen enempiä, hyvä viikko kaikkinensa, vaikka väsymys meinasikin saada otetta aika pahasti.

At this moment ollaan Monchegorskissa ja takana on käynti Rehab centerissä (huume-/alkoholivieroituskeskuksessa). Melkoista meininkiä siellä oli, venäjän kieltä kuuli joka puolelta. Mieleen jäi miten ystävällisiä ihmiset siellä olivat. Vedettiin siellä draamaa, kerrottiin todistusta, lauleskeltiin, saarnattiin ja pidettiin rukouspalvelua. Lisäksi leikittiin orpolasten kanssa. COOL. Ei voi muuta sanoa.

Hitusen pitkähkö postaus mut onnittelen teitä, jotka jaksoitte lukea loppuun asti :)
Kuvia tulossa myöhemmin lissää, kunhan pääsen kunnolla koneelle.